Lämpimiä tuulahduksia Intiasta

Vihdoinkin! Blogin aloitus on kuumoitellut jo monta viikkoa, mutta vasta nyt sain ensiapua koneelleni ja voin kirjoittaa sillä tekstiä. Läppärin muutama nappain on rikki, ja käytin tänään sita huollossa. Diagnoosi oli senkaltainen, että korjaus saa odottaa Suomeen, mutta ostin ylimääräisen näppäimiston pelastamaan nämä Intian kuukaudet.

Olen nyt Agrassa, legendaarisen Taj Mahalin sijoilla. Agra on isohko kaupunki parin sadan kilometrin päässä kotoa Orchhasta. Eevalla, jonka koulussa siis auttelen, on täälla kaksi hotellia, joten oleskelu Agrassa onnistuu mukavasti. Sain ihanan huoneen Ray of Maya-hotellista, ja nautin tästä ylellisyydestä nyt täysillä ennen paluuta melko karuun huoneeseeni Orchhassa. Agrasta en osaa sanoa viela sen enempaa, tulin vasta illalla, mutta palailen tahan kaupunkiin myohemmin kuvien ja fiilisten muodossa.

Nyt on kolme Intian viikkoa takana, asettumista tanne ja monien tapojen opettelua ja omaksumista. Kaikesta olen nauttinut! Kaksi aikaisempaa Intian reissua ovat tietysti helpottaneet tänne tuloa, eikä kaikkea ole tarvinnut ihmetellä ihan niin paljon. Aika moneen ihmeellisyyteen reagoi jo pelkastaan ajatuksella "no tämä on Intia...". Enkä tarkoita sitä vähätellen, vaan vain toteamalla joka kerta tämän maan ainutlaatuisuuden, sekä hyvässä että pahassa. Ihmisiltä olen saanut ihanan vastaanoton, ja saan olla rauhassa outo länkkäri, onhan Maya-koulussa toki totuttu ulkomaalaisiin ja suomalaisiinkin jo pitkän aikaa. Orchhan kylän raitilla saa toki jatkuvasti ukkojen tuijottelua ja kontaktiyrityksiä osakseen, mutta niitä oppii nopeasti olemaan huomioimatta. Eevan toetamus ennen tuloani oli osuva: Jos olet nuori ja kaunis, saat huomiota ja lähetysmisyrityksiä. Jos taas vanha ja ruma, sama homma:) Joten olisi aika erikoista, jos saisin olla aiva rauhassa. Itse voin vaikuttaa siihen niin, että kuljen suht` säädyllisissä vaatteissa - siis täkäläisellä mittapuulla- joka tarkoittaa, että sääret ei paljon vilahtele ja rintamus ja hartiat pysyvät peitettynä. Samalla kunnioitan myos näitä ihmisiä ja heidän tottumuksiaan. Orchha on hinduille pyhä kaupunki, ja ehkä senkin vuoksi aika vanhoillinen tavoiltaan.

Välillä olen epäsosiaalinen suomalainen ja haluan omaa rauhaa, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista täällä. Minulla on oma hotellihuone, ja silloin tälloin yritän hautautua sinne tietokoneen ja kirjan kanssa. Eevan talolla asuvat vakituisesti myos hänen tyontekijänsä Shahid ja Sanjeev, ihania tyyppejä molemmat! Mutta heidän mielestään olen nyt osa huushollia, ja odottavat minun hengailevan talolla kaiken aikaa ja ihmettelevät minun itsenäistymisyrityksiä. Mitä ihmettä mie yksin siellä hotellilla teen?? Ovatko he jotenkin loukanneet minua, kun haluan olla heitä erossa? On tietysti ihanaa ja liikuttavaa tuollainen huolenpito ja seurallisuus, he ovat hauskaa ja välillä hulvatonta seuraa, ja saan heidän luonaan myos oikeaa ihanaa intialaista ruokaa monta kertaa päivässä. Joten kaipa mie yritän olla yltioseurallinen nämä kuukaudet ja nautin sitten erakkoelämästä taas Suomessa, siellä se ei ole yhtään vaikeaa!

Ihaninta täällä ovat siis ihmiset, nämä minun kaverit ja koulun oppilaat. Opekollegat osaavat todella vahan englantia, ja on vienyt aikaa oppia tuntemaan heitä. Luulen kuitenkin että kollegiaalisuus tästä vain paranee, ja saamme toisiltamme uusia eväitä myos tyohon. Siitä enemmän myohemmin, kouluasiat vaativat aivan oman tarinansa täällä blogissa!

Kolmen viikon aikana pää ja sydän ovat tietysti täyttyneet monilla monilla ajatuksilla ja fiiliksillä, yritän alkaa tuota sumaa purkamaan pikkuhiljaa. Kuvilla saan varmaan välitettyä tuntemuksia ja tämän maan omaleimaisuutta paremmin kuin koskaan sanoilla.

Torniojoen ja Aalisjoen tyttärellä on hyvä olla joki. Betwa river iltahämärissä.

Näkymä Orchhaan minun hotellin terassilta. Joskus tuossa joessa on vettä, joskus ei.

Minun lempparipojat aamurukouksella.

Tyypillinen pieni sekatavarakauppa ja pienet kauppiaanalut.

Ei se parkkeeraus ole niin justiinsa...

Susi ja lammas.