Kylän koirat

Intiasta ei voi kertoa huomioimatta taman maan eläinkuntaa. Minunlaiselle, joka saikyn hiiret ja liskot, tämä reissu  taytyy ottaa karaistumisen kannalta. Eläimet on täällä hyvin selkeasti mukana elossa, eika koskaan voi tietaa missa törmää mihinkin nelijalkaiseen, tai ilkeampää vielä,  jos se on jalaton. Yhtenä aamuna ekaluokassa oli käärme. Yksi opettaja sanoi, etta  “there is a neck in the first class..” Ok, en ymmartanyt mika siella on ja menin sinne touhuilemaan rauhassa. Kunnes huomasin, etta neck on snake, joka oli kerällä nurkassa! Soitimme apua käärmeen häätämiseen, ja miesten  saavuttua selvisi, etta ei se olekaan oikea kaarme, käärmeen näköinen kylläkin, mutta sillä on suu molemmissa päissä! Sitäpaitsi kyseisen lonkeron näkeminen kuulemma tuottaa hyvää onnea. Sitä nyt odotellaan. Myos sen opin, etta käärmeet eivat ole koskaan kerällä. Eikös kyy kuitenkin viihdy kerällä, ja on tietääkseni käärme? Joka tapauksessa ilkeä alotus aamulle se oli.

Kaksi kertaa kobra on tullut tänne talolle viime viikkoina, toisella kertaa vessaan. En ole ollut paikalla kummallakaan kertaa, eika haittaa yhtään!

Lehmiä ja koiria tietysti vilisee joka puolella, samoin vuohia, jotka ketterasti kiipeilevat kylän muureilla. Apinoita olen nahnyt yllattavan vahan, vaikka luulin niiden olevan taalla varsinainen riesa.

Rottiakin olen nähnyt vain Agran juna-asemalla, ja ne vistottavat minua eniten kaikista, toivottavasti kohtaamisia ei tule enempää. Tähän liittyen tarina Eevan tulosta Intiaan aikoinaan. Hän kertoi, että kärsi valtavasta rottafobiasta. Han matkusti rottatemppeliin (Karni Mata Rajasthanissa), jonka edessä han istui viisi tuntia uskaltamatta astua sisaan. Temppeli vilisee rottia, jotka ovat hyvin pyhiä ja kunnioitettuja eläimiä hinduille. Tuolla reissulla pelko kuitenkin lähti - pitäisiköhän minunkin tehdä itselleni samanlainen tulikoe?

Minun kylpyhuoneessa asuu sammakko. Olen heittänyt sen ulos päivittäin, mutta aina se vain odottelee minua siellä huoneen nurkassa. Eipa siita mitään haittaa muuten ole, mutta se kakkailee paivan aikana pienia kokkareita lattialle, jotka haisevat... Se on ilmeisesti kuitenkin päättänyt jäädä, ennemmin sielta taidan lahtea itse! Olenkin miettinyt hotellin vaihtamista, koska huone on aika ankea ja tukalan kuuma, mutta ensin pitaisi loytaa uusi huone 300 rupian hintaan (n.4 euroa).

Täällakään, kuten koti-Lapissa, ei tarvitse olla yksin sääskien osalta. Nama moskiitot ovat vain viekkaampia kuin meikäläiset – muutaman kerran olen syöttanyt niille nilkkani, koska ne ovat  taysin äänettomiä, eika niiden pistoa tunne. Vasta aamulla kutina on hirvea, ja kuumuuden yhteisvaikutuksesta pahkurat on mahdottomia ja tulehtuvat helposti. Epämiellyttävän kutinan lisäksi malaria ja dengue ovat oikeasti pelottavia tauteja, joita nämä moskiitot levittävät. Tiistaina koulun kokki Sunita tuli todella kipeänä toihin, ja makasi kohta lahes tajuttomana keittion lattialla. Hänet vietiin lääkäriin, ja malariahan se diagnoosi oli. Lääkkeet ovat tosi kalliita, mutta koulu tietysti maksoi kokin laakkeet, ja eilen hän tulikin jo takaisin töihin, aika puolikuntoisena kylläkin.

Minun Alma-ikävää helpottaa vähän talon koira Cherni, jota voi rapsutella ja sille leperrellä poiketen muista koirista täälä. Koiria kohdellaan täällä aika armottomasti, kepistä ja kengästä tulee helposti. Muutaman kerran olen puuttunutkin asiaan, jos joku potkaisee koiraa, joka vain yrittää loytää jotain henkensä pitimiksi. Koirat tuntuvat säikyiltä johtuen juuri tästä julmasta kohtelusta.

 Tällä hetkellä oppilailla on neljä päivää ylimääräistä vapaata koulusta, koska opettajat korjaavat kokeita. Hieman liioittelun makua tässä vapaajärjestelyssä nyt on, koska kokeet korjaisi kyllä hyvin yhdessä kahdessa päivässä. Ja lisäksi suurin osa oppilaista ei osannut kokeissa mitään, koska eivät yksinkertaisesti tajua tuntiasioista mitään. Kokeissa katsottiin surutta toisten papereista, ja jotkut avuliaat välkymmät kaverit tekivät jopa kaverien tehtävät heidän puolestaan. Yritin siinä selittää oppilaille ja opettajille, että eipä lunttailla, vaan kaytetään omaa päätä! Vielä ei mennyt perille kenellekään, mytta siinäpä yksi tavoite tälle syksylle lisää. Seuraavalla kerralla sitten enemän Maya-koulusta ja päivistäni siellä.

Herra vuohelle on iskeyt kaukokaipuu.

Lähettiin Chernin ja Kalun kanssa kylille yhtä jalkaa.

Tämä ei ole kaunis kuva, mutta kertoo  minun alkuaikojen tunnelmista hyvin. Nyt en mastu en maistu enää näin herkulliselta
.

Villi  villisika.

Ihanainen paikka tässä lähellä. En uinut, vaikka voisi  luulla kuvasta, monsuuni yllätti.

Suvantoa Betwa-joelta.

Käyttötarkoitus ei ole vielä selvinnyt, mutta kaunis toripöytä kuitenkin.

Torilla ruukku poikinensa.

 Vielä muutama kuva Agra reissulta.

Taj Mahalin takapihaa. Aamun valo oli juuri passeli.

Taj Mahalin takana virtaa jokin joki. Täydellinen aamuhetki.

Aamuseitsemältä alkoi olla jo kuhinaa.